Perhe

I said Yes!

Instagramia seuraavat saattoivat jo lauantaina huomata, että me olemme An kanssa menneet kihloihin viime perjantaina 7.9.2018 ❤

IMG_1352

Mielestäni tämä meille suuri tapahtuma vaati ihan oman postauksen, sillä sen verran tärkeältä se ainakin minusta tuntuu. Olemme yhteisten vuosien ajan toki puhuneet avioliitosta ja häistä, että siinä mielessä kosinta ei tullut aivan puskista, mutta oli silti ihanaa, että A oli nähnyt vaivaa kosinnan eteen ja onnistui yllättämään minut. Itse asiassa minä olin aikaisemmin viikolla ehdottanut, että tekisimme kahdestaan jotain perjantai-iltana, vaikka lähdettäisiin leffaan. Selvisi kuitenkin, että äidilleni oli tulossa vieraita silloin ja isäni oli menossa hakemaan veljeäni lentokentältä, joten lapsenvahti tuskin järjestyisi, enkä edes kysynyt. Perjantaina aamulla puhuin äitini kanssa puhelimessa ja hän heitti vitsillä, että hän on kuullut, että minä olen erittäin vapaaehtoinen lähtemään lentokentälle keskellä yötä, jos isäni ei pääsekään hakemaan veljeä. Heitin siihen, että minäkin olen kuullut, että te erittäin mielellänne otatte pojan yökylään tänään, johon äitini vastasi, että pitikin kysyä saavatko he lainata poikaa illalla, koska heidän vieraat toivoivat tapaavansa hänet. Yöksi jääminen sopi myös. Tyytyväisenä sitten laitoin A:lle viestiä, että hei me päästäänkin leffaan ja aloin selaamaan illan tarjontaa Porvoon teatterissa. A tuli kotiin klo 17 aikoihin ja poika piti viedä n. klo. 18:30, jonka jälkeen me lähdettäisiin syömään jotain ja sitten leffaan. Myönnetään, että pienenpieni epäily heräsi, kun A vaikutti jotenkin hätäiseltä, vaikkei kiirettä pitänyt olla, ja käski minun lopettaa siivoaminen ja keskittymään itseni laittamiseen. Hän lupasi paimentaa poikaa, jotta voisin rauhassa meikata. Tällaista ei siis yleensä tapahdu, vaan me suurinpiirtein itkemme ja tiuskimme toisillemme AINA kun ollaan jonnekin lähdössä, koska on kiire, aina jokin asia menee pieleen tai unohtuu, molemmat haluaisi käydä suihkussa, laittaa tukkaa, ehtiä syödä ym ym, ja tietenkin näissä tilanteissa poikakaan ei ole yhteistyöhaluinen missään asiassa ja aistii meidän kireyden. Perjantaina oli siis oikein rauhallinen tunnelma, ja olin tästä iloinen.

Vietiin poika hoitoon ja lähdettiin ajamaan kohti Porvoota. A oli ratissa ja pisti vilkun päälle ennen meidän liittymää, kunnes viime hetkessä ottikin sen pois ja jatkoi matkaa suoraan kohti Helsinkiä ja sanoi eipäs mennäkään tänne! 😀 silloin tiesin varmuudella, että luvassa oli jotakin spessua. Minulla oli tietenkin miljoona kysymystä, joihin A ei vastannut mitään, hymyili vaan ja ajoi. Ennen Helsinkiä hän pyysi minua peittämään silmät ja istuin sitten loppumatkan farkkutakki pääni päällä. Vitsailin, että laitan puhelimen navigaattorin päälle, jotta näen missä me ajellaan. En sitä tietenkään tehnyt, vaan istuin kiltisti ja mietin mihin minua oltiin viemässä. Tultiin jonnekin, ja A käski odottamaan autossa muutaman minuutin. Sitten hän tuli takaisin ja jatkoimme matkaa pari minuuttia, kunnes auto pysähtyi ja sain ottaa takin pois. Tajusin olevamme Konalassa Salkkari-studion pihalla (A tekee töitä valaisijana FremantleMedialla). Minut vietiin sisään studioon, jossa oli pimeää. Eksyisin satavarmasti lavasteiden sekaan, jos siellä yksin pyörisin, vaikka olenkin käynyt siellä monesti ennen. Kävelimme hieman eteenpäin ja alkoi näkyä valoa. Ne tulivat Amandan lavasteista, jossa oli kynttilöitä ja himmeät valot päällä. Olin jo tässä vaiheessa aivan otettu ja melkein taisin kyyneleenkin tirauttaa onnesta. Minut istutettiin tuolille ja A juoksi hakemaan jotakin. Hän saapui nepalilaisen noutoruoan kanssa, ja kattoi sen eteeni muoviastioista 😀 taustamusiikki alkoi soimaan ja söimme aikalailla hiljaisuuden vallassa, hymyillen tosillemme. En oikein tiennyt mistä olisin puhunut, kun olin niin jännittynyt ja innostunut.

Syömisen jälkeen nousimme ylös ja tanssimme ja halailimme hetken pöytien välissä, kunnes A kaivoi jotain taskustaan ja polvistui eteeni. Vaikka olin jo ollut varma siitä, että tämä oli tulossa, tuntui se silti aivan epätodelliselta kun hän oli siinä edessäni ja kysyi tulisinko hänen vaimoksi. Taisin nauraa ja itkeä vähän samaan aikaan ja vastasin, että tulisin, ja vihdoinkin ❤ sormus pujotettiin sormeeni ja se oli täydellinen (ehkä siksi, että olimme käyneet yhdessä katsomassa niitä pari kuukautta sitten ja A tiesi, millaisesta tykkään). Tuntui hullulta, että se jäisi sormeen pysyvästi, eikä sitä täytyisi riisua ja pistää johonkin rasiaan odottamaan illan päätteeksi. Otimme muutaman kuvan, joita ei valitettavasti saa julkaista netissä, ja nauroin että olen varmasti ainut ihminen ketä on kosittu Amandassa 😀 minä olen joskus aikoja sitten huumorilla heittänyt, että An pitäisi viedä minut illalliselle Amandaan, ja nyt hän sitten vei. Huvittavaa ja söpöä, että se oli jäänyt hänen mieleensä. Aika pian tämän jälkeen oli aika lähteä studiolta ja hyppäsimme autoon kohti keskustaa.

img_1280_facetune_08-09-2018-08-49-22.jpg

Jätimme auton parkkiin ja kävelimme vähän matkaa Kaisaniemeen, jossa istahdimme terassille yksille, ennen kuin oikeasti lähtisimme leffaan 😀 vaikka on jo syyskuu, ilta oli lämmin ja ulkona oli mukava istua. Kävimme katsomassa BlackKklansmanin. Olimme molemmat jo aika väsyneitä leffan jälkeen, aamu oli ollut yhtä aikainen kuin aina ja tuntui niiin hyvältä kömpiä omaan sänkyyn kotiin päästyämme. Ihmettelin siinä ääneen, että kuuluuko minun nukkua sormus sormessa ja mitä jos se häviää yön aikana? Aamulla se oli edelleen siinä ja ilmoitimme lähimmälle perheelle ja ystäville kihlauksesta. Olen sanoinkuvaamattoman innoissani siitä, että voimme alkaa suunnitella ja puhua häistä vaikka koko maailmalle, nyt kun sormus on sormessa ❤ minulla on maailman ihanin mies ja olen otettu siitä, että hän järjesti minulle jotain erityistä ja ainutlaatuista, koska sen järjestäminen ei ollut itsestäänselvää. Niin ja arvatkaa mikä tuntuu vielä paremmalta kuin oma sormus sormessa? Nähdä sormus mieheni sormessa. Ai että, miten hyvältä se näyttääkään, ja se mitä se symboloi. Olemme toistemme omat ja nyt sen näkee koko maailma ❤

IMG_1327

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s