Taloprojekti

Juhlatunnelmia.

6DB2BB03-8593-46BD-9C27-A560E6B031FC.jpeg

Viime lauantaina koitti se innolla ja kauhulla odotettu hetki, kun järjestimme tupaantuliaiset uudessa/vanhassa kodissamme. Suunnitteluvaiheesta asti oli selvää, että halusimme pitää juhlat osittain puutarhajuhlina, koska a. pihamme on aika kiva, ja b. halusimme kutsua paljon ystäviä, eivätkä kaikki mahtuisi sisälle samaan aikaan. Jotta vieraat eivät jäätyisi puutarhajuhlissa, mutta me ehtisimme saada taloa ja pihaa kuntoon ennen sitä, valitsimme ajankohdaksi elokuun viimeisen lauantain, eli 25.8. Vaikka talomme saattaa blogin- ja instagramin kuvien perusteella näyttää jo ihan valmiilta, totuus on, että aika moni nurkka on vielä kaaoksen vallassa. Minulla oli piiitkä to do-lista kaikista ehostusta kaipaavista asioista ihan jo talon sisällä, mutta piha oli se pahimmassa kunnossa oleva. Nurmikkoa siellä on leikattu kesän mittaan, mutta thats about it. Puskien- ja talonreunat ovat lievästi sanottuna päässeet villiintymään, eikä kaikkia remppajätteitä ole vielä saatu pihalta pois. Talonkulmalla oli vielä perjantai-iltana klo. 21 pakettiauton kokoinen romukasa lautaa, vanhaa villaa, vanhoja verkotankoja, pahvia ym. mukavaa. Kyseinen kasa oli kyllä lukenut to do-listallani, ja mieheni vakuutteli hoitavansa sen pois. Loppujen lopuksi me siis perjantaina illalla, pilkkopimeässä ja ukkosilmassa siirsimme rojut toiseen päähän pihaa ja peitimme pressuilla. Käskin sitten miehen parkkeeraamaan työpakunsa tämän hirveyden eteen ja se sai kelvata. Rehottavia puskia siistimme siimaleikkurilla (myöskin pe iltana), kunnes se hajosi. Onneksi homma oli sentään loppusuoralla silloin. Minä olen saanut arki-iltani kulumaan haravoimalla omenia ja kärräämällä niitä pois pihalta. Omenapuut ovat ihania, mutta se määrä omenia on ihan älytön! Minulla on kädet rakkuloilla kaikesta haravoimisesta ja aina kun nurmikot ja polut sai tyhjiksi ja saattoi tyytyväisenä katsella työnsä jälkeä kuuluu eri suunnista töms töms töms ja 25 uutta omenaa putosi maahan. Hankin valokyönnöksiä, jotka ripustelin puihin ja yritin saada jatkojohdoilla piuhan yltämään pistorasiaan. Valojen alle kannoin muutaman puulavan ja niiden ympärille asettelin räsymattoja, jotta nurmikollakin olisi kiva istua. Mies painoi pitkää työpäivää koko edellinen viikko, ja tietenkin hänelle sattui töitä lauantaillekin. Minä siis siivosin talon, imuroin, moppasin, tein ruokaa ja yritin vielä itsenikin laittaa juhlakuntoon pojan ja eläinten kulkiessa perässäni aiheuttaen aina vaan lisää sotkua. Epätoivoisesti yritin haravoida viimeisiä omppuja pois ja rakentaa pöytiä ja istumapaikkoja pojan yrittäessä karata autotielle tai joustessa nokkospuskaan joka toinen sekuntti. Sauna ja paljukin pitäisi pistää tulille. Siinä alkoi jo olla itku lähellä ja vannoin, etten enää ikinä missään tapauksessa järjestä yhtäkään juhlaa, tai lähde kotoa mihinkään, kun siitä aina tulee pelkkä suuri stressimomentti. Sitten poika lähti hoitoon ja sain hengähtää viideksi minuutiksi. Kunnes huomasin lattioilla lisää imuroitavaa ja vedin alakerran läpi vielä kerran, ennen kuin mieheni aikaisemmin paikalle pyytämät ystävät saapuivat. En aluksi ollut yhtään innoissani siitä, että porukkaa tulee näkemään kaiken keskeneräisyyden, mutta ONNEKSI he tulivat! Kaikki olivat niin ihania ja avuliaita ja laitoimme yhdessä pöydät ja tuolit paikoilleen, aloimme täyttämään paljua ja siirtämään grilliä. Mahtava lisä, jota ilman emme näin jälkikäteen ajateltuna olisi edes pärjänneet oli kunnon valonauhat, joissa roikkui polttimot jotka tosiaan myös valaisivat. Minun hankkimat led-valot eivät olleet mistään kotoisin näihin verrattuna. Lisäksi he toivat star wars miekkoja muistuttavia loisteputkia, joita asettelivat aittaan ja puihin. Mies saapui kotiin töistä juuri ennen ensimmäisiä vieraita ja kesti kyllä rehellisyyden nimissä tunti-pari ennen kuin aloin itse rentoutumaan ja saamaan juhlafiilistä. Mutta kun se fiilis tuli, niin se jatkui koko illan! Meitä oli yhteensä noin 50 vierasta, enkä edes muista montako talokierrosta pidin. Kotiamme ja pihaamme ihailtiin kovasti, mikä tietysti tunti hyvältä kaiken työn ja raatamisen jälkeen! Vieraat näyttivät viihtyvän hyvin ja olevan innoissaan kaikesta mitä ympärillä tapahtui. Ihmiset grillasivat ja söivät valmistamiani pasta- ja tacosalaatteja, istuskelivat puutarhassa tai pelasivat pöytäfutista aitassa, nauroivat, joivat, saunoivat, paljuilivat, lauloivat ja tanssivat yömyöhään. Tunnelmaa on vaikea pukea sanoiksi, mutta voitte kuvitella miten ihanalta puutarha näytti pimenevässä illassa omppupuiden ja valojen alla, räsymatolla istuen ja juoden kylmää siideriä.

5FE9F816-50EE-42DA-AF23-348068DF76316D1D43B4-437A-49D0-A059-7E63733F4CCB81BEEC25-AED3-4299-9261-5F927F9ECC2721B7D917-7843-420A-9484-81BA98CAE43D

Keskiyön aikaan suurin osa porukasta siirtyi sisätiloihin, jonne oli viritetty astetta paremmat karaokevehkeet, ja siellä sitten vedettiin kaikkea klassikoista Antti Tuiskuun. Onneksi asutaan maalla, melu oli aikamoinen 😀 aitassa oli myös bileet käynnissä, siellä oli villiä tanssia ja discovaloja. Kunnon yökerhomeiniki. Jossain vaiheessa kärähti vahvistin, mutta eikös se ole hyvien bileiden merkki? 😀 aamuyöstä viimeiset juhlijat siirtyivät nukkumaan ja meille jäikin viitisentoista yöpyjää, joista muutamat nukkuivat teltoissa pihalla! Aamulla heräilimme ja fiilistelimme superonnistunutta iltaa syöden hese-ruokaa ja paikkoja hieman siistien, jotta pojan oli kiva tulla kotiin. Hengailille hyvän tovin keittiönpöydän ympärillä, kunnes viimeisetkin vieraat lähtivät kotiinpäin.

9A480021-B2B0-4C58-B6CC-0F39B9DA79545B5F7A61-3B38-4174-B8FF-040A5894C98E

08403DEA-61E5-4211-B27C-3D1B276BE836

Meillä oli niin hauskaa, että taidetaan ensi vuonna järjestää uudet juhlat 😉 jo lauantaina illalla minua nauratti oma aikaisempi stressaamiseni; illalla lattiat olivat täynnä murusia, ihmisten kasseja ja tavaroita, tölkkejä sun muuta. Kukaan ei huomannut, tai ainakaan heitä ei tainnut kiinnostaa, että olkkarin paloseinää ei oltu vielä maalattu, tai että jossain talonnurkalla lojui pieni lautakasa, tai että en ollut haravoinut omenia marjapuskien alta. Aivan turhaan olin hysteerisesti imuroinut lattiat viisi kertaa ja stressannut sitä, kun pari sisustustyynyä puuttui puusohvalta. Meillä oli niin kivaa ja palautteesta päätellen niin oli vieraillakin. Harmi, ettei otettu enempää kuvia, mutta onneksi muutama video löytyy muistoksi! Suuret, suuret kiitokset vielä kaikille vieraille unohtumattomista juhlista ja kaikista lahjoista!

2 thoughts on “Juhlatunnelmia.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s