Perhe · Taloprojekti

Muiden nurkissa.

Meidän “kodittomuutta” on jatkunut jo 2,5 kuukautta ja ainakin muutama viikko taitaa vielä olla edessä. Ajattelin kirjoittaa vähän siitä, millaista tämä aika on ollut. Muuton aikana meille tuli niin kiire, että tavarat eivät todellakaan olleet missään parhaassa järjestyksessä. Siksi en vieläkään tiedä, missä kaikki esim. vaatteeni, kenkäni tai koruni ovat (tai en ole jaksanut lähteä kylmiin, pimeisiin varastoihin penkomaan) joten olen saanut pärjätä sillä mitä sattui tulemaan meidän mukana sisälle. Tämä ei ole tähän mennessä haitannut, mutta nyt kun työt alkavat, olisi kivaa jos olisi enemmän kuin ne kaksi järkevää paitaa mitä käyttää. Hyvä tekosyy ostaa uutta? 😀

58793EA3-27E1-4CEF-A589-A9809C7F3C72

Asuimme ensimmäiset kaksi viikkoa isovanhemmillani. Heillä on koko yläkerta kylpyhuoneineen vieraita varten, ja pojan sänky saatiin omaan huoneeseen mihin hän on tottunut. Emme tiedä johtuuko paikanvaihdosta vai siitä, että poika kuuli kun isoisäni nousi ylös klo 6, mutta hänkin alkoi heräilemään uuteen päivään tähän aikaan. Minun mielestänihän tähän aikaan ei vapaaehtoisesti nouse kuin hullut ja isoisäni, joten aloin olla jo hieman kauhuissani siitä kauanko tätä jatkuisi. Isovanhemmistani huomasi, miten hauskaa heistä oli kun me ja varsinkin poika olimme siellä. Joka aamuiset rutiinit syntyivät hetkessä, ja aina piti kommentoida pojan loistavaa ruokahalua tämän saadessa puurot eteensä. Heistä oli ihanaa, kun poika tunnisti heidät, eikä ujostellut yhtään. Tässä vaiheessa hän otti askelia, muttei vielä kävellyt kunnolla. Hän kuitenkin konttasi joka paikkaan, ja oli tietenkin aina jonkun kukkaruukun, lehtipinon tai laatikon kimpussa. Sain siis nopeasti huomata, miten paljon helpompaa on olla lapsen kanssa omassa kodissa, jonka on soveltanut lapselle sopivaksi. Omassa kodissa on alimmat laatikot tyhjennetty vaarallisista esineistä, kukat ja muut koristeet nostettu ylös ja pöytäliinankulmat taitettu pois ulottuvilta. Nyt piti aivan kokoajan olla kieltämässä ja kantamassa poikaa pois, kun ei viitsi toisten kodeissa alkaa pistämään sisustusta uusiksi.. Tästä syystä vetäydyimme usein leikkimään omaan huoneeseemme, jossa poika pysyi paremmin aisoissa. Kävimme myös paljon muualla kyläilemässä, ettei päivät olisi liian pitkiä. Joulukuussa oli pimeää ja märkää, joten ei tullut kyllä montaa vaunulenkkiä tehtyä. Ihana mummini kuitenkin varmisti, ettei meillä milloinkaan ollut nälkä kun viisi ateriaa päivässä katettiin nenän eteen. Se vasta luksusta olikin!

B4F75450-37D0-45BA-9B15-36BD30095125

Jouluksi muutimme parisataa metriä tietä eteenpäin äitini ja isäpuoleni luokse. Täällä ainakin minä osaan olla hieman rentoutuneemmin. Olenhan itse asunut täällä. Meillä on talon päädyssä kaksi huonetta käytössämme, ja oma vessa. Tässä huushållissa “palvelu” ei pelaa ihan yhtä hyvin kuin naapurissa; meidän täytyy joskus itse tehdä ruokaa ja käydä kaupassa!! Jo on aikoihin eletty. Täällä taas on se etu, että vanhemmat voivat auttaa lapsen kanssa ja puuhailevat todella paljon hänen kanssaan. On myös lapsenvahdit lähellä jos haluamme lähteä johonkin sen jälkeen kun poika on pistetty yöunille klo 19. Tätä mahdollisuutta emme tosin ole hyödyntäneet paljon muuhun kuin talolle menemiseen, jos siellä on ollut jotain pientä hommaa jossa minustakin on ollut hyötyä. Ainiin, täällä poika alkoi taas nukkumaan pidempään, luojan kiitos. Herätys on n. klo. 7:30. Vanhempani ovat sanoneet, että ovat selvästi huomanneet miten pojasta tuli “iso” hetkessä. Huomasin sen itsekin, kun yhtäkkiä hän kävelikin joka paikkaan kun aina ennen piti kontata jos oli kiire! Hän “puhuu” paljon enemmän ja oppii valtavasti uusia asioita. Vanhemmillani on 2-vuotias aussiekoira, jonka kanssa heillä on omat leikit. Nykyään jo juostaan ympäri taloa ja tiedetään tasan tarkkaan missä laatikossa on rusinat ja leivät, ja missä lemppari pesuaineet ja saippuat joita on kiva heitellä. Omat lelut ei kiinnosta ollenkaan. Paljon kivempia ovat mm. rikkalapio ja harja, sekä polttopuut ja joka ikinen sähköjohto. Joka paikkaan on myös kiivettävä, saunanlauteille, antiikkihuonekaluille ym.

A448E5AB-0521-418C-91F9-3D806C2BB45C

Kissa on ottanut nukkumapaikakseen pojan sängyn. Sinne ei meidän Lucy pääse häntä ahdistelemaan. He vetävät siellä yhdessä päikkäreitä ❤ vuodenvaihteen jälkeen ovat lumet pysyneet maassa ja päivät kirkastuneet, joten ulkoilu on ollut mieluisampaa. Käymme päivittäin pulkkailemassa ainakin kerran, yleensä kaksi ja moikkaamassa samalla remppaukkoja talolla. Peruspäivämme näyttää suunnilleen tältä: herätys ja aamupuuro klo 8, leikkiä ja ulos klo 10, lounas klo 11, päiväunet (max 1h) klo 12:30 jonka jälkeen uudestaan ulos tai asioille/kyläilemään, välipalaa, illallista klo 16:30, kylpy klo 18, iltapuuro ja hammaspesu klo 19 jonka jälkeen yöunille. Meidän pojan nukuttaminen on maailman helpoin homma; maitopullo suuhun, peittely, valojen sammutus ja ovi kiinni. Hän nukahtaa ilman inahdustakaan. Yleensä sama päiväunien kohdalla, nukahtaa siis hyvin, muttei nuku kauaa. Ehkä kivempi, että nukkuu yöllä.

1F552FF9-1878-43A0-9F1C-19841DE43199

Kaiken kaikkiaan meillä on mennyt todella hyvin, eikä ole mitään syytä valittaa. Saamme myös olla kiitollisia siitä, että on ollut paikkoja missä asua. Muutenhan tässä olisi joutunut kämpän vuokraamaan. Mutta. Muiden koti on aina muiden koti, ja alkaa tässä jo pikkuhiljaa kaipaamaan sitä omaa. Tuntuu, että vieläkin elää päivä kerrallaan ja on vaikeaa suunnitella asioita. Esimerkiksi minun salilla käyminen on ollut aivan surkeaa viime aikoina, vaikkei mikään estäisi illalla lähtemästä. Ei vaan saa aikaiseksi. Enkä edes tiedä missä treenikenkäni ovat. Hyviä tekosyitä siis! Tunnistan myös taantumisteorian, josta joku mainitsi. Siis sen, että on yhtäkkiä kuin teini-ikäinen kun asuu taas vanhemmillaan. Täällä siis välillä kinastellaan siitä, kun meidän huone on niin sotukuinen enkä minä ikinä vapaaehtoisesti voi imuroida 😀

3B2009F7-12EE-49C5-AB05-F6CD67A5FFB0AAB590E2-E841-4A58-A6C8-C4D27F6A8348

A on ollut kaikki päivät talolla hommissa tai tehnyt keikkatöitä omalla alalla. Pojan kannalta mahtavaa, että hän jää nyt kotiin hoitovapaalle. Saavat viettää aikaa yhdessä, ja A joutuu ottamaan vähän enemmän vastuuta 😉 hyvästi puolen tunnin vessassa istumiset ja ruokarauhat. Minä taas pääsen vähän muihin maisemiin, ja työpäivän jälkeen jää vielä aikaa koko perheen kesken. Puhumattakaan harrastamisesta. Nyt kun vaan päästään muuttamaan sinne omaan kotiin niin olisi asiat aika perfect!

One thought on “Muiden nurkissa.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s