Taloprojekti

Päätöksen aika.

Melko nopeasti oli selvää, että A olisi valmis muuttamaan taloon vaikka heti ja minä epäröin ja epäilin koko hommaa. Mielestäni olisi turhaa ja hölmöä muuttaa taloon joka jo valmiiksi olisi meille liian pieni, ja joka ei kovin käytännöllinen olisi pienen lapsen kanssa. Eteinen kun olisi kylpyhuoneen lisäämisen jälkeen todella pieni ja ahdas, säilytystilaa oli talossa todella huonosti ja makuuhuoneita oli vain kaksi. Kaksi makuuhuonetta meillä on nykyisessäkin asunnossamme. Talon etuovi (ja ainoa sisäänkäynti) on jyrkkien portaiden päässä, terassia ei ole, puhumattakaan mistään katetusta ulkotilasta, joten mietin sellaista pikkuseikkaa kuin että missä ihmeessä säilyttäisimme lastenvaunuja? Lumisateessa taivasallako? Entä kun muutaman vuoden päästä tulemme pojan kanssa kotiin mutaisissa kuravaatteissa ja saappaissa ja meidän eteinen on postimerkin kokoinen eikä ole mitään tilaa missä pestä ja kuivattaa vaatteita. Pesukone taloon tietenkin tulisi, mutta se olisi ängettävä joko jo valmiiksi ahtaaseen kylpyhuoneeseen tai sitten keittiöön.

Remontti oli jo alkamassa talossa, ja suunnitelma oli eristää eteinen, rappukäytävä ja yläkerran aula. Ne olivat olleet kylmiä tiloja tähän päivään asti. Koko talon sähköt tehtäisiin uusiksi ja kylpyhuone lisättäisiin eteisen verantaan, joka oli ainoa tila mihin sen saisi jotenkin fiksusti lisättyä. Tämä kuitenkin tarkoitti, että eteisestä tulisi pieni ja käytävämainen. Hieman pintoja käytäisiin myös läpi.

Minua harmitti, että joutuisimme luopumaan sisäsaunasta. Vaikka pihalla olikin se hyvin alkeellinen pihasauna, se vaatisi kyllä hieman rahaa ja rakkautta ollakseen käyttövalmis. Olin jo 99% varma siitä, että jättäisimme tämän tilaisuuden käyttämättä. Kerroin näistä mietteistäni ja talon “puutteista” isoisälleni ja hän oli tietenkin hieman harmissaan. Seuraavalla kerralla kun näin hänet hän iski piirrustuslehtiön eteeni. He olivat remonttimiehen kanssa onnistuneet suunnittelemaan pienen saunan kylpyhuoneen yhteyteen. Olin ajatellut sen olevan täysin mahdotonta! Tämän muutoksen jälkeen A tokaisi että “Noniin, nyt asia on tällä selvä, mehän muutamme!” ja kieltämättä minäkin aloin hieman lämpeämään uudestaan. Oli todella vaikeaa tehdä päätöstä suuntaan tai toiseen kun tunnin välein mieli vaihtui. Minulla siis.

En edes muista missä järjestyksessä asiat tämän jälkeen tapahtuivat, mutta joku kerta jutellessamme isovanhempieni kanssa talosta he totesivat että tilanpuutteeseen ei oikein auta muu kuin talon laajentaminen. Olin koko ajan ajatellut, ettei se olisi vaihtoehto. Ensinnäkin se olisi kallista ja toiseksi, voisiko vanhan talon sillä lailla “pilata”. Talon takana oli kuitenkin tilaa, ja lisäosa jäisi tavallaan piiloon. Nyt alkoi palaset loksahdella paikoilleen. Jos taloa laajennettaisiin, keittiön taakse saisi aivan mainiosti rakennettua kunnon kodinhoitohuoneen, kuraeteisen, kylpyhuoneen ja saunan. Olohuoneen taakse saisi kolmannen makuuhuoneen. Tämä ratkaisisi kaikki asiat joita minä pidin ongelmina talon suhteen. Mietimme asiaa mieheni kanssa vielä viikon-pari, jonka jälkeen olimme valmiita kertomaan päätöksestämme isoisälleni. A oli muualla kun ajoin lyhyen matkan nykyisestä kodista isovanhemmilleni kertoakseni uutiset. Soitin vielä matkalla A:lle ja kysyin onko hän nyt aivan varma. Hän vastasi “Täysin varma, rakkaani!” 😀 joku oli ainakin varma päätöksestä ja hyvä niin.

Hyvin uteliaana isoisäni istahti viereeni keittiönpöydän äärelle kun kerroin, että olisimme kiinnostuneita ostamaan talon häneltä kunhan remppa on tehty. Kyllä oli iloinen ilme hänen kasvoillaan sillon! Lisäsin tähän, että ajatuksemme oli sitten oston jälkeen tehdä taloon laajennus. Tämä oli heidän mielestä ihan hyvä idea. Silloin saisimme meille täydellisen ja ehkä myös hieman pitkäaikaisemman kodin. Illalla kotona katsoimme toisiamme mieheni kanssa ja nauroimme, että me tavallaan tehtiin äsken talokaupat, tuosta noin vaan 😀 suuria asioita vaikka ne tapahtuivatkin melko yllättäen ja äkkiä. Tuon edellisen lauseen jälkeen tuli mieleen, että juuri sellainen on kyllä koko meidän suhde ja yhteiselo A:n kanssa ollut muillakin elämänalueilla. Jatketaan ilmeisesti samoilla linjoilla!

Seuraavana aamuna sain puhelun isoisältäni. Hän oli keskustellut remonttimiehen kanssa ja heillä oli ehdotus. He kysyivät mielipidettämme siihen, josko isoisäni teettäisi remontin ja laajennuksen, niin kuin me olimme suunnitelleet, alusta loppuun kerralla. Silloin kaunis, valoisa veranta jäisi entiselleen ja kylpyhuoneet/wc:t tulisi uuteen laajennusosaan. Saisimme me sitten muuttaa valmiiseen taloon. Tiedän, minulla on maailman ihannimmat ja kilteimmät isovanhemmat! Tästä tarjouksesta ei tietenkään voinut kieltäytyä. Ainut huolenaiheeni oli, onko meillä (minulla) pokkaa olla tarpeeksi päättäväinen remonttiratkaisujen suhteen silloin jos isoisäni ja remonttimies haluaisi tehdä helpoimman ja halvimman kautta. Minä kun olen sitä mieltä, että jos kerran tehdään ja ollaan ostamassa taloa niin tehdään kunnolla! En halua sitten seuraavat viisi vuotta tuijotella kaakeleita ja lattioita ja vihata niitä joka päivä. Ja vielä lyhennellä lainaa niistä 😀 eiköhän näistä kuitenkin päästäisi yhteisymmärrykseen.

Päätös oli siis tehty ja meistä oli tulossa omakotitaloasujia ❤ . Aikataulu on vielä epäselvä, mutta eipä meillä kiire mihinkään ole. Muuttopäivä tulee todennäköisesti olemaan alkuvuonna 2018. Ennen sitä tulen kirjoittamaan tänne remontin etenemisestä, jotta sitä voi sitten myöhemmin muistella.

 

18221985_10208379241829895_8893310498063695311_n

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s